16.9.1991

Hakemus Lahden raastuvanoikeudessa

A on vaatinut, koska hän ja hänen entinen aviomiehensä B eivät olleet voineet sopia omaisuutensa osituksesta, asianajaja X:n määräämistä pesänjakajana suorittamaan ositus.

B on hakemuksesta kuultuna vastustanut pesänjakajan määräämistä, koska asianosaiset olivat 5.6.1985 tehneet sekä avioehtosopimuksen että sopimuksen avioeron varalta. Avioehtosopimuksen mukaan kummallakaan puolisolla ei ollut avio-oikeutta toisen mihinkään omaisuuteen eikä omaisuuden tuottoon. Sopimuksen mukaan kaikki omaisuus oli eroteltu niin, että erottelu jäi lopulliseksi avioerotuomion saatua lainvoiman. Lahden raastuvanoikeus oli 5.5.1988 tuominnut puolisot avioeroon.

Lahden raastuvanoikeuden päätös 17.11.1989

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että asianosaiset olivat jo kaksi vuotta ennen 5.5.1985, oikeastaan 5.6.1985, jolloin he olivat allekirjoittaneet sopimuksen avioeron varalle asettuneet asumaan riitaisuuksien vuoksi erilleen ja etteivät he olleet palanneet yhteiselämään tämän jälkeen. Mainitussa sopimuksessaan asianosaiset olivat erotelleet yhteisen omaisuutensa ja järjestelleet varallisuussuhteensa selittäen sopimuksen olevan lopullisen heidän saatuaan avioeron. Koska he samassa yhteydessä olivat tehneet avioehtosopimuksen, jolla he olivat luopuneet avio-oikeudesta toisen omaisuuteen, eivätkä he myöskään olleet eläneet yhteiselämässä sen jälkeen tai hankkineet yhteistä omaisuutta, ei heillä myöskään ollut sellaista omaisuutta, joka olisi vaatinut pesänjakajan määräämistä suorittamaan yhteisen omaisuuden erottelun. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt hakemuksen ja velvoittanut A:n korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 3.100 markalla 16 prosentin korkoineen 17.11.1989 lukien.

Kouvolan hovioikeuden päätös 9.8.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut asian, on päätöksessään lausunut, että asianosaiset olivat 5.6.1985 tehneet sopimuksen avioeron varalta. Sopimuksessa oli sovittu omaisuuden erottelusta ja asianosaiset olivat sitoutuneet noudattamaan sopimuksen määräyksiä myös sen jälkeen, kun heidän avioliittonsa oli lainvoimaisella tuomiolla purettu. Asianosaiset olivat lisäksi tehneet samana päivänä avioehtosopimuksen, jolla he olivat molemmin puolin poistaneet avio-oikeuden toistensa omaisuuteen ja sen tuottoon. Koska asianosaisten välillä ei ollut toimitettu omaisuuden erottelua heidän avioeroon tuomitsemisensa jälkeen, A:lla oli sanotusta avioeron varalle tehdystä sopimuksesta huolimatta oikeus vaatia omaisuuden erottelua suoritettavaksi. Tämän vuoksi hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja vapauttanut A:n raastuvanoikeuden tuomitsemasta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta sekä määrännyt asianajaja X:n pesänjakajana toimittamaan A ja B:n omaisuuden erottelun.

Perustelut

A ja B on tuomittu avioeroon 5.5.1988. He ovat 5.6.1985 tehneet sekä avioehtosopimuksen että sopimuksen avioeron varalta. Avioehtosopimuksessa he ovat molemmin puolin poistaneet avio-oikeuden toistensa omaisuuteen ja sen tuottoon. Avioeron varalta tehdyssä sopimuksessa he ovat sopineet, että heidän tuolloin suorittamansa omaisuuden erottelu jää lopulliseksi erotteluksi avioerotuomion saatua lainvoiman. A:lla on kuitenkin sen johdosta, ettei hänen ja B:n välillä ole toimitettu omaisuuden ositusta raastuvanoikeuden tuomittua heidät avioeroon, oikeus vaatia edellä mainitusta avioehtosopimuksesta ja avioeron varalta tehdystä sopimuksesta huolimatta ositus suoritettavaksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta muilta osin kuin että asianajaja X määrätään pesänjakajana suorittamaan A ja B:n omaisuuden ositus.